ADHD-oireet johtuvat ADHD:sta, eli tarkkaavuus- ja yliaktiivisuushäiriöstä. ADHD on neurobiologinen kehityshäiriö, joka vaikuttaa moniin ihmisiin eri puolilla maailmaa.
ADHD voidaan jakaa kolmeen päätyyppiin: tarkkaamattomuuspainotteinen (ADD), yliaktiivisuus- ja impulsiivisuuspainotteinen sekä yhdistelmätyyppi, jossa esiintyy molempien edellisten piirteitä.
Artikkelin tarkoitus on antaa neuvoja ADHD:n tunnistamiseen, oireiden ymmärtämiseen, sekä auttaa ADHD:n lääkehoidon valinnassa, sekä lääkkeettömässä hoidossa. Muista aina konsultoida lääkäriä, jos epäilet itselläsi runsaasti elämääsi hankaloittavia oireita!
Jos sinua kiinnostaa lukea lisää ADHD:sta ja sen hoidosta on kumppanillamme Storytel:illä monta valaisevaa kirjaa, tietämyksen parantamiseen ja omahoitoon. Linkistä saat kuukauden ilmaista lukuaikaa.
ADHD-oireet
Oireet ADHD:ssa voidaan jakaa tarkkaamattomuuteen, yliaktiivisuuteen ja impulsiivisuuteen liittyviin oireisiin:
- ADHD-oire: tarkkaamattomuus ja keskittymisvaikeudet
- Vaikeudet keskittyä yksityiskohtiin tai virheiden tekeminen huolimattomuudesta johtuen. Usein ADHD oireet sekoitetaan myös masennuksen aiheuttamiin oireisiin.
- Vaikeudet ylläpitää keskittymistä tehtävissä tai leikeissä
- Vaikeudet kuunnella puhuttaessa suoraan
- Ohjeiden noudattamisen vaikeudet ja tehtävien loppuunsaattamisen ongelmat
- Organisointivaikeudet: ADHD:sta kärsivän on usein mahdoton tehdä muistiinpanoja, tai muistiinpanot ovat todella sekavat.
- Välttely tai inho pitkäjänteistä keskittymistä vaativia tehtäviä kohtaan
- Tavaroiden hukkaaminen ja levittäminen
- Helppo häiriintyminen ulkoisista ärsykkeistä
- Unohtaminen päivittäisissä toiminnoissa
- ADHD-oire: yliaktiivisuus:
- Levottomuus ja jatkuva liikehdintä. Tarve tehdä jotain koko ajan, koska muuten ADHD-ihminen turhautuu.
- Vaikeudet pysyä paikallaan
- Juokseminen tai kiipeily tilanteissa, joissa se ei ole tarkoituksenmukaista (lapsella)
- Vaikeudet uhreilla tai lapsella leikkiä rauhallisesti
- Liiallinen puhuminen ja jatkuva kommentoimisen tarve
- ADHD – oire: impulsiivisuus:
- Vaikeudet odottaa omaa vuoroa ja yleinen kärsimättömyys
- Vastailu kysymyksiin ennen kuin ne on kunnolla esitetty
- Muiden keskeyttäminen tai tunkeutuminen muiden toimintaan. Tämä johtuu malttamattomuudesta.
- Holtiton seksuaalisuus ADHD:ssa: Moni oireista kärsivä mainitsee holtittoman ja ylikorostuneen seksuaalisuuden olevan yksi elämänlaatua haittaava oire, joka vaikuttaa parisuhteeseen ja jokapäiväiseen elämänlaatuun.
ADHD – Diagnosointi
ADHD diagnosoidaan nykyisin jo lapsuudessa, mutta se voi jatkua aikuisikään asti. Diagnosointi perustuu useiden oireiden esiintymiseen vähintään kuuden kuukauden ajan ja niiden vaikutukseen henkilön päivittäisessä elämässä.
Usein diagnosointiin tarvitaan moniammatillista arviointia, joka voi sisältää lääketieteellisiä, psykologisia ja pedagogisia tutkimuksia. Oireiden tutkiminen saattaa olla varsin nopea yksityisellä puolella, mutta julkisella prosessi kestää huomattavasti pidempään. Jos oireet haittaavat elämääsi merkittäväksi, voi yksityiselle puolelle hankkiutuminen olla hyvä sijoitus, vaikka prosessi maksaisikin sinulle hieman enemmän.
Jos oireet ovat alkaneet vanhemmalla iällä, on hyvä selvittää ettei taustalla ole jotain muuta perussairautta, kuten kilpirauhasen vajaatoimintaa, tai jotain vajautta vitamiinitasoissa. Oireet voivat olla hyvin samankaltaiset.
ADHD-oireet: Hoito
Hoitomuodot voivat sisältää:
- Lääkitys: Yleisimmin käytettyjä lääkkeitä ovat stimulantit kuten metyylifenidaatti ja amfetamiinit, mutta myös ei-stimulantteja kuten atomoksetiini käytetään. Ei-stimulantit ovat vaihtoehto stimulanttilääkkeille, erityisesti jos stimulantit aiheuttavat haittavaikutuksia tai eivät ole tehokkaita.
- Kognitiivinen käyttäytymisterapia (CBT): Auttaa kehittämään strategioita, joilla hallitaan oireita ja parannetaan toimintakykyä.
- Psykoedukaatio: Tietoa ADHD:sta ja sen vaikutuksista annetaan sekä henkilöille itselleen että heidän perheilleen.
- Tukitoimet: Koulussa ja työpaikalla voidaan järjestää erityisjärjestelyjä, jotka helpottavat keskittymistä ja työskentelyä.
Mikäli lääkehoito ei aluksi kiinnosta, on yhteistyökumppanillamme Ruohonjuurella on paljon keskittymiseen auttavia luonnontuotteita, joita suosittelemme kokeilemaan. Erityisesti L-tyrosiinin dopamiinin lisääjänä ja L-teaniini rauhoittavana.
ADHD-oireet: Lääkehoito
ADHD-oireiden hoitoon on saatavilla eri vaikutusmekanismin lääkkeitä, joiden määräämiseen on olemassa eri protokollia. Lääkkeiden soveltuvuus on hyvin yksilöllinen, ja niiden soveltuvuuden toteamiselle kannattaa antaa sopivasti aikaa.
Usein lääkehoidon aloittamisessa saattaa ilmetä merkittäviä sivuoireita, joista useat häviävät tai lievenevät ajan kuluessa. Muista konsultoida ammattilaista sivuoireiden käydessä liian raskaiksi, mutta muista antaa aikaa myös kehon adaptoitumiselle.
Lääkkeet harvoin poistavat oireita tyystin, mutta niiden tehtävä on auttaa ADHD:sta kärsivää elämään tyydyttävää elämää, mitä se kullekin sitten onkin.
ADHD-lääkitys Suomessa: stimulantit ja ei-stimulantit
ADHD:n (tarkkaavuus- ja yliaktiivisuushäiriö) hoidossa lääkkeet ovat keskeinen osa hoitokokonaisuutta. ADHD-lääkitys voidaan jakaa Suomessa pääasiassa stimulantteihin ja ei-stimulantteihin, joilla on erilaiset vaikutusmekanismit ja käyttöaiheet. Lääkityksen tavoitteena on vähentää ADHD-oireita, kuten keskittymisvaikeuksia, impulsiivisuutta ja yliaktiivisuutta, ja tukea potilaan päivittäistä toimintakykyä (PMCID: PMC3733520).
Yhdelle sopiva lääke ei sovi kaikille ja haittavaikutusten ilmaannuttua on tärkeä keskustella lääkärin kanssa ADHD-lääkkeen vaihdosta. On hyvä muistaa, että lääkehoidon tehtävä on nostaa elämänlaatua ja sen tulisi olla myös terveydelle turvallista. Potilaan tehtävä on tarkkailla omien oireidensa tilaa ja raportoida niistä hoitavalle lääkärille.
”Jos sinua kiinnostaa lukea lisää ADHD:sta ja sen hoidosta on Storytel:illä monta valaisevaa kirjaa, tietämyksen parantamiseen ja omahoitoon. Linkistä saat kuukauden ilmaista lukuaikaa.” (Affiliateyhteistyö)
Stimulanttilääkkeet ADHD-hoidossa
Stimulanttilääkkeet, kuten metyylifenidaatti (Concerta, Medikinet, Ritalin) ja amfetamiinijohdannaiset (Elvanse), ovat ensilinjan lääkkeitä ADHD:n hoidossa, ja niiden teho ADHD-oireiden hallinnassa on laajasti dokumentoitu (PMCID: PMC3733520).
ADHD-lääkkeet: vaikutusmekanismi
Metyylifenidaatti: Estää dopamiinin ja noradrenaliinin takaisinottoa, lisäten näiden välittäjäaineiden pitoisuutta synapsissa (Psychopharmacology Institute, 2022).
Amfetamiinit (Elvanse): Lisäävät dopamiinin ja noradrenaliinin vapautumista ja osittain estävät niiden takaisinoton, mikä tukee tarkkaavaisuuden ja impulssikontrollin säätelyä (PMCID: PMC8063758).
ADHD-lääkkeet: käyttö ja annostelu
Lyhytvaikutteiset metyylifenidaatit: Ritalin, Medikinet – otetaan useita kertoja päivässä
Pitkävaikutteiset metyylifenidaatit: Concerta, Medikinet CR – otetaan yleensä kerran päivässä aamuisin
Pitkävaikutteiset amfetamiinit: Elvanse – otetaan kerran päivässä, aamuisin
Lääkityksen valinta ja annostus tehdään yksilöllisesti potilaan ADHD-oireiden ja elämäntilanteen perusteella (PMCID: PMC6109107).
ADHD-lääkkeiden hyödyt
Parantaa keskittymiskykyä ja tarkkaavaisuutta
Vähentää impulsiivisuutta ja yliaktiivisuutta
Pitkävaikutteiset muodot tarjoavat koko päivän kattavan vaikutuksen
ADHD-lääkkeiden mahdolliset haittavaikutukset
Yleiset: unettomuus, ruokahalun väheneminen, päänsärky, vatsavaivat, sydämen sykkeen ja verenpaineen lievä nousu. Joillain lääkitys nostaa libidoa liiaksi, mutta tämä tasaantuu usein lääkkeen käytön ja sopivan annostuksen myötä.
Harvinaisemmat: psykiatriset oireet (ahdistuneisuus, ärtyneisyys) ja kardiovaskulaariset riskit tietyissä riskiryhmissä (JAMA Network Open, 2020)
Säännöllinen seuranta lääkärin valvonnassa on suositeltavaa hoidon alussa ja sen aikana (MDPI, 2023).
Ei-stimulantit ADHD-hoidossa
Ei-stimulanttilääkkeet, kuten atomoksetiini (Strattera), guanfasiini (Intuniv) ja bupropioni (Wellbutrin, Suomessa pääasiassa depressioindikaatiolla), ovat vaihtoehtoja erityisesti niille, joille stimulantit eivät sovi tai aiheuttavat liiallisia haittoja.
ADHD-lääkkeet: Atomoksetiini (Strattera)
Vaikutus: Estää noradrenaliinin takaisinoton, lisäten sen pitoisuutta aivoissa
Hyödyt: Pitkäaikainen vaikutus koko päivän ajan, ei stimuloiva, ei riippuvuutta aiheuttava
Haitat: Päänsärky, vatsavaivat, ruokahalun heikkeneminen, harvinaisesti sydämen rytmihäiriöt
Seuranta: Säännöllinen lääkärin arvio haittavaikutusten ja tehon varmistamiseksi (PMCID: PMC3432777)
ADHD-lääkkeet: Guanfasiini (Intuniv)
Vaikutus: Alfa-2-agonisti, vähentää sympaattisen hermoston aktiivisuutta
Hyödyt: Hyvä vaihtoehto, jos stimulantit eivät sovi, voi tukea unenlaatua
Haitat: Uneliaisuus, huimaus, verenpaineen lasku
Seuranta: Lääkärin ohjaama annostus ja säännöllinen seuranta
ADHD-lääke: Bupropioni (Wellbutrin)
Vaikutus: Norepinefriinin ja dopamiinin takaisinoton estäjä (NDRI)
Hyödyt: Hyödyllinen erityisesti potilaille, joilla on samanaikaisesti masennusta
Haitat: Unettomuus, päänsärky, harvoin kohtaukset suurilla annoksilla
Tutkimusnäyttö: Tehokas joillekin potilaille, mutta ei yhtä yleisesti käytetty kuin stimulantit (PMCID: PMC3733520)
Yhteenveto ADHD-lääkityksestä
Suomessa ADHD-hoito räätälöidään yksilöllisesti ADHD-oireiden mukaan.
Stimulantit (Concerta, Medikinet, Ritalin, Elvanse) ovat ensisijaisia hoitomuotoja ja tehokkaita useimmille potilaille.
Ei-stimulantit (Strattera, Intuniv, bupropioni) tarjoavat tärkeitä vaihtoehtoja erityistilanteissa.
Kaikkien lääkkeiden käytössä on tärkeää säännöllinen seuranta lääkärin valvonnassa, jotta hoito on turvallista ja ADHD-oireet hallinnassa.
Elämä ADHD:n kanssa
ADHD ja ADHD-oireet vaikuttavat moniin elämän osa-alueisiin, kuten koulumenestykseen, työsuoriutumiseen ja ihmissuhteisiin. Monille oireiden hallinta voi olla haastavaa, mutta oikeilla tukitoimilla ja strategioilla on mahdollista elää täysipainoista ja onnistunutta elämää ADHD:sta huolimatta.
Lääkitys auttaa monia oireiden hoidossa, mutta harvoin poistaa niitä kokonaan, joten oman vastuun ottaminen ja elämää helpottavien mallien löytäminen on ensiarvoisen tärkeää.
Pitää muistaa, että jokainen ADHD:ta sairastava henkilö on yksilö, ja oireet sekä niiden vaikutukset voivat vaihdella suuresti henkilöstä toiseen.