Paniikkihäiriön hoito

Paniikkihäiriö on yleinen mielenterveyshäiriö, joka vaikuttaa miljooniin ihmisiin ympäri maailmaa. Se tunnetaan myös diagnoosinumerona F41.0. Paniikkihäiriöstä kärsivällä henkilöllä ilmenee odottamattomia ja toistuvia paniikkikohtauksina sekä ahdistuneisuuskohtauksia, jotka voivat aiheuttaa voimakasta masennusta, pelkoa ja ahdistusta. Paniikkihäiriön hoito tulisikin aloittaa mahdollisimman paniikkihäiriön alkuvaiheessa.

Paniikkihäiriö voi vaikuttaa merkittävästi henkilön elämänlaatuun ja päivittäiseen toimintakykyyn. Vaikka  tuntemukset ovatkin epämiellyttäviä, opit nopeasti keinoja tunnetilan hallitsemiseksi ja välttämiseksi. Paniikkihäiriön oireet, paniikkihäiriön hoito, ahdistus ja siihen liittyvät kysymykset koskettavat monia, joten et ole ongelmiesi kanssa yksin, koska apu häiriötiloihin on helposti saatavilla!

Paniikkihäiriö ja ahdistuskohtaus ovat kaksi erillistä ilmiötä, vaikka niiden oireet ja kokemukset voivat olla samankaltaisia. On tärkeää erottaa nämä kaksi käsitettä, jotta voidaan ymmärtää niiden erot ja ominaisuudet.

Paniikkihäiriö oireet

Paniikkihäiriö on mielenterveyshäiriö, joka ilmenee toistuvina ja odottamattomina paniikkikohtauksina. Nämä kohtaukset voivat tapahtua milloin tahansa, missä tahansa, ja ilman selkeää syytä. Paniikkihäiriöön liittyvät kohtaukset ovat yleensä voimakkaita ja voivat kestää muutamasta minuutista useisiin tunteihin. Paniikkikohtauksen aikana henkilö voi kokea voimakasta ahdistusta, pelkoa menettää hallinnan tunteesta, sekä erilaisia fyysisiä oireita kuten hengenahdistusta, sydämentykytystä, hikoilua ja vapinaa. Paniikkihäiriöön liittyy usein myös pelko uusien paniikkikohtausten ilmaantumisesta.

Paniikkikohtaus

Paniikkikohtaukset voivat sisältää monenlaisia fyysisiä, tunnepitoisia ja psyykkisiä oireita. Jotkut yleisimmistä oireista ovat:

1. Hengitysvaikeudet: Paniikkikohtauksen aikana henkilö voi kokea hengenahdistusta, hyperventilaatiota tai tukalaa tunnetta rinnassa.

2. Sydämentykytys: Sydämen sykkeen kiihtyminen on yleinen oire paniikkikohtauksissa. Monet ihmiset kuvaavat voimakasta sydämen tykyttelyä tai epäsäännöllistä sydämen rytmiä.

3. Hikoilu: Paniikkikohtauksen aikana keho voi reagoida voimakkaalla hikoilulla, mikä voi lisätä yksilön epämukavuuden tunnetta.

4. Vapina: Käsien ja kehon vapina voi olla yksi paniikkikohtauksen fyysisistä oireista, joita monet kokevat.

5. Huimaus ja Pyörrytys: Joillekin ihmisille paniikkikohtaukset voivat aiheuttaa huimausta tai pyörrytystä, mikä voi lisätä ahdistusta.

6. Tunnekontrollin menetys: Monet ihmiset, jotka kokevat paniikkikohtauksia, kuvailevat tunnekontrollin menettämisen tunnetta. He saattavat tuntea olonsa epätodelliseksi tai menettävänsä otteen todellisuudesta.

Nämä oireet voivat olla ihmiselle hyvin intensiivisiä ja ahdistavia yksilölle, ja ne voivat vaikuttaa hänen kykyynsä suoriutua päivittäisistä tehtävistä normaalisti.

Paniikkihäiriön syyt

Paniikkihäiriön syyt eivät ole täysin selvät, mutta tutkijat ovat tunnistaneet useita tekijöitä, jotka voivat vaikuttaa häiriön kehittymiseen. Paniikkihäiriöön liittyvät syyt voivat olla monimutkaisia ja vaihdella yksilöittäin. Tässä muutamia yleisiä tekijöitä, jotka voivat vaikuttaa paniikkihäiriön kehittymiseen:

1. Geneettiset tekijät: Perimällä voi olla merkitystä paniikkihäiriön kehittymisessä. Tutkimukset ovat osoittaneet, että paniikkihäiriöön liittyy perinnöllisiä tekijöitä, ja se saattaa esiintyä tietyissä perheissä tai suvuissa.

2. Aivojen kemialliset epätasapainot: Paniikkihäiriön taustalla voi olla aivojen kemiallisten välittäjäaineiden, kuten serotoniinin ja noradrenaliinin, epätasapaino. Nämä välittäjäaineet ovat osallisena mielialan säätelyssä ja stressireaktioissa, ja niiden epätasapaino voi vaikuttaa ahdistuksen ja paniikin kokemiseen.

3. Stressi ja traumaattiset kokemukset: Stressi ja traumaattiset elämäntapahtumat voivat lisätä alttiutta paniikkihäiriölle. Pitkäaikainen stressi tai äkillinen traumakokemus, kuten vakava sairaus, onnettomuus tai menetys, voi laukaista paniikkikohtauksia ja paniikkihäiriön kehittymistä.

4. Henkilökohtaiset ja psykologiset tekijät: Yksilön persoonallisuuden piirteet ja psykologiset tekijät voivat myös vaikuttaa paniikkihäiriön kehittymiseen. Esimerkiksi henkilöillä, joilla on taipumusta käsitellä stressiä tai ahdistusta negatiivisella tavalla, voi olla suurempi riski kehittää paniikkihäiriö.

5. Elämäntapatekijät: Tietyt elämäntapatekijät, kuten huono ruokavalio, unen puute, liiallinen alkoholin tai kofeiinin käyttö, voivat myös lisätä riskiä paniikkihäiriön kehittymiselle tai paniikkikohtausten esiintymiselle. 

On tärkeää huomata, että paniikkihäiriön kehittymiseen vaikuttavat usein useat tekijät yhdessä eikä yksittäistä syytä voida yleistää kaikille. Lisäksi yksilön geneettinen alttius ja ympäristötekijät voivat vaikuttaa siihen, miten paniikkihäiriö ilmenee ja kehittyy yksittäisessä tapauksessa. Lisätutkimus on tarpeen ymmärtääksemme syvällisemmin paniikkihäiriön monimutkaista luonnetta ja löytääksemme tehokkaimpia hoitomuotoja sen hallitsemiseksi.

Paniikkihäiriön tunnistaminen

Paniikkihäiriön diagnosointi terveydenhuollon ammattilaisella perustuu sekä potilaan oireiden arviointiin että lääkärin tai psykiatrin tekemään kliiniseen tutkimukseen. Tässä on yleinen kuvaus prosessista:

1. Anamneesi: Lääkäri tai psykiatri keskustelee potilaan kanssa hänen oireistaan, niiden kestosta, voimakkuudesta ja siitä, kuinka usein ne ilmenevät. Lääkäri kysyy yleensä, onko potilaalla ollut paniikkikohtauksia, miten ne vaikuttavat päivittäiseen elämään ja onko potilas kokenut jatkuvaa pelkoa uusien kohtausten saamisesta.

2. Fyysinen tutkimus: Lääkäri voi tehdä fyysisen tutkimuksen poissulkeakseen muut sairaudet tai tilat, jotka voivat aiheuttaa samankaltaisia oireita (esim. sydänongelmat tai kilpirauhasen liikatoiminta). Joskus tehdään laboratoriotutkimuksia tai muita testejä tämän varmistamiseksi.

3. Diagnostiset kriteerit: Paniikkihäiriö diagnosoidaan yleensä DSM-5-kriteerien (Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders) tai vastaavan kansainvälisen luokitusjärjestelmän (ICD-10) avulla. Paniikkihäiriön diagnoosi vaatii yleensä useita toistuvia, odottamattomia paniikkikohtauksia ja jatkuvaa huolta uusista kohtauksista tai niiden seurauksista.

4. Oireiden arviointi: Paniikkikohtaukseen liittyy voimakkaita fyysisiä ja psyykkisiä oireita, kuten sydämentykytystä, hikoilua, tärinää, hengitysvaikeuksia, huimausta, pelkoa kuolemasta tai hallinnan menettämisestä. Lääkäri arvioi näiden oireiden esiintymistä ja kestoa.

5. Muiden sairauksien poissulkeminen: Lääkäri pyrkii poissulkemaan muut mielenterveysongelmat, kuten ahdistuneisuushäiriöt, masennuksen tai posttraumaattisen stressihäiriön, jotka voivat aiheuttaa samankaltaisia oireita.

Kun nämä vaiheet on käyty läpi ja oireet sopivat paniikkihäiriön diagnostisiin kriteereihin, lääkäri voi tehdä diagnoosin ja aloittaa hoidon, joka voi sisältää lääkitystä, psykoterapiaa tai molempia.

Paniikkihäiriön hoito on yleensä monialaista ja yksilöllistä. Se voi sisältää lääkkeiden, kuten selektiivisten serotoniinin takaisinoton estäjien (SSRI-lääkkeet) ja bentsodiatsepiinien, käyttöä oireiden hallitsemiseksi. Lisäksi kognitiivinen käyttäytymisterapia (CBT) on osoittautunut tehokkaaksi hoitomuodoksi, joka auttaa yksilöitä tunnistamaan ja hallitsemaan ahdistuksen aiheuttavia ajatusmalleja ja käyttäytymistä. Elämäntapamuutokset, kuten stressin hallinta, terveellinen ruokavalio, riittävä uni ja säännöllinen liikunta, voivat myös auttaa hallitsemaan paniikkihäiriötä.

Paniikkihäiriön hoito ilman lääkkeitä

Opettele tunnistamaan tekijät, jotka laukaisevat paniikkituntemuksia, ja pyri korjaamaan laukaisevia tekijöitä. Ellei elintapojen muuttaminen vähennä häiriön esiintymistä, on tärkeää, että yksilöt, joilla on paniikkihäiriö, hakevat apua ja tukea ammattilaisilta. Ammattilainen voi olla lääkäri, terapeutti, tai ihminen, joka on itse kärsinyt samoista tuntemuksista. Varhainen tunnistaminen ja asianmukainen hoito voivat auttaa yksilöitä hallitsemaan paniikkihäiriöön liittyviä oireita ja parantamaan elämänlaatuaan. Lisäksi avoin keskustelu mielenterveysasioista ja niiden tiedostaminen voivat auttaa vähentämään siihen liittyvää stigmaa ja edistää parempaa ymmärrystä mielenterveysongelmista yhteiskunnassa.  

Paniikkihäiriön hallintaan on olemassa useita tekniikoita, jotka voivat auttaa vähentämään kohtausten voimakkuutta ja niiden aiheuttamaa ahdistusta. Tässä on joitakin yleisesti käytettyjä hallintakeinoja:

Hengitysharjoitukset

Paniikkikohtauksen aikana hengitys voi kiihtyä, mikä voi pahentaa ahdistusta. Harjoittelemalla rauhallista ja syvää hengitystä voi auttaa hallitsemaan kohtauksen fyysisiä oireita.

• Syvä hengitys: Hengitä hitaasti sisään nenän kautta (4 sekuntia), pidätä hengitystä (4 sekuntia), ja hengitä hitaasti ulos suun kautta (4 sekuntia).
• Vatsahengitys: Keskity hengittämään syvälle vatsaan, ei rintakehään, mikä auttaa rentouttamaan kehoa.

Rentoutustekniikat

Rentoutustekniikat, kuten progressiivinen lihasrentoutus, voivat auttaa vähentämään lihasjännitystä, joka usein liittyy paniikkikohtauksiin.

• Progressiivinen lihasrentoutus: Jännitä ja rentouta kehon eri lihasryhmiä järjestelmällisesti. Tämä voi auttaa kehoa palautumaan rentoutuneeseen tilaan.

Kognitiivinen käyttäytymisterapia (KBT)

KBT on yleisesti käytetty psykoterapiamuoto paniikkihäiriön hoidossa. Se auttaa muuttamaan haitallisia ajatus- ja käyttäytymismalleja, jotka laukaisevat tai pahentavat paniikkikohtauksia.

• Ajatusten uudelleen arviointi: KBT:n avulla potilas oppii tunnistamaan ja haastamaan paniikkikohtauksen aikana ilmeneviä irrationaalisia ajatuksia, kuten pelko kuolemasta tai hallinnan menettämisestä.

Altistusterapia

Altistusterapia on tekniikka, jossa potilas altistuu vähitellen pelottaville tilanteille tai ajatuksille kontrolloidussa ympäristössä. Tämä auttaa vähentämään pelkoa ja herkistymistä paniikkikohtauksille.

Mindfulness ja meditaatio

Mindfulness-harjoitukset voivat auttaa pysymään läsnä tässä hetkessä ja estää ahdistuneita ajatuksia ottamasta valtaa. Meditaatio puolestaan auttaa rauhoittamaan mieltä ja kehoa.

• Mindfulness: Keskittyminen nykyhetkeen ja ympäristön aistimiseen voi auttaa rauhoittamaan mieltä paniikkikohtauksen aikana.

Terveelliset elämäntavat

Hyvät elämäntavat voivat vähentää paniikkikohtausten esiintyvyyttä ja voimakkuutta.

• Säännöllinen liikunta: Liikunta auttaa vähentämään stressiä ja vapauttaa endorfiineja, jotka parantavat mielialaa.
• Riittävä uni: Hyvä unenlaatu auttaa hallitsemaan stressiä ja ahdistusta.
• Vältä kofeiinia ja alkoholia: Nämä aineet voivat pahentaa ahdistusoireita.

Tukiverkoston hyödyntäminen

Keskustelu ystävien, perheen tai tukiryhmien kanssa voi auttaa vähentämään ahdistusta ja tunteen eristyneisyyttä.

Paniikkihäiriön hallinta vaatii aikaa ja harjoitusta, mutta näillä tekniikoilla voi merkittävästi vähentää kohtausten vaikutusta ja parantaa elämänlaatua.

Paniikkihäiriön hoito beetasalpaajilla

Beetasalpaajat ovat lääkeryhmä, jota käytetään yleisesti sydänsairauksien, kuten korkean verenpaineen, sepelvaltimotaudin ja rytmihäiriöiden, hoidossa. Ne toimivat estämällä stressihormonien, kuten adrenaliinin, vaikutusta sydämeen, mikä johtaa sydämen sykkeen hidastumiseen ja verenpaineen laskuun. Beetasalpaajien käyttö paniikkihäiriön hoidossa on kuitenkin kiistanalainen aihe, ja niitä määrätään harvemmin paniikkihäiriön ensisijaiseksi hoitovaihtoehdoksi, vaikka ovatkin varsin tehokkaita ja sivuvaikutuksiltaan melko vähäisiä. Tässä joitakin huomioita beetasalpaajista paniikkihäiriön hoidossa:

1. Oireiden lievittäminen: Beetasalpaajat voivat auttaa lievittämään joitakin paniikkihäiriön fyysisiä oireita, kuten sydämen tykytystä ja vapinaa, jotka voivat olla pelottavia ja lisätä ahdistusta.

2. Lyhytaikainen helpotus: Beetasalpaajien vaikutus on yleensä lyhytaikainen, ja ne lievittävät lähinnä fyysisiä oireita eivätkä välttämättä vaikuta paniikkihäiriön psykologisiin tai emotionaalisiin syihin.

3. Mahdolliset haittavaikutukset: Beetasalpaajilla voi olla sivuvaikutuksia, kuten väsymystä, huimausta, matalaa verenpainetta ja seksuaalista toimintahäiriötä. Näiden haittavaikutusten vuoksi ne eivät välttämättä sovi kaikille.

4. Ei ensisijainen hoito: Useimmiten paniikkihäiriön hoitoon suositellaan ensisijaisesti kognitiivista käyttäytymisterapiaa (CBT) ja/tai lääkitystä, kuten selektiivisiä serotoniinin takaisinoton estäjiä (SSRI-lääkkeet) tai serotoniinin ja noradrenaliinin takaisinoton estäjiä (SNRI-lääkkeet).

5. Yksilöllinen harkinta: Jokainen potilas on yksilöllinen, ja betasalpaajien käyttö paniikkihäiriön hoidossa tulisi aina perustua lääkärin tekemään kokonaisarvioon potilaan tilanteesta, oireiden vakavuudesta ja muista terveydentilaan liittyvistä tekijöistä.

Jos olet kiinnostunut betasalpaajista paniikkihäiriön hoitovaihtoehtona, keskustele asiasta lääkärisi kanssa. On tärkeää saada ammattilaisen ohjausta ja seurantaa ennen kuin aloitat uuden lääkityksen. Lisäksi on tärkeää muistaa, että betasalpaajat eivät korjaa paniikkihäiriön taustalla olevia syitä, joten niitä tulisi käyttää yleensä osana laajempaa hoitosuunnitelmaa.

Paniikkihäiriö testi

Paniikkihäiriötestin voit tehdä myös täällä

Paniikkihäiriön ja ahdistuskohtaukset ero

Paniikkihäiriö on laajempi mielenterveyshäiriö, joka ilmenee toistuvina paniikkikohtauksina ilman tiettyä laukaisevaa tekijää. Ahdistuskohtaus taas on lyhytaikainen reaktio stressitekijöihin tai pelottaviin tilanteisiin. 

Vaikka paniikkihäiriö ja ahdistuskohtaus voivat ilmetä samankaltaisilla fyysisillä oireilla, niiden eroja on tärkeää tunnistaa, jotta asianmukainen hoito voidaan suunnitella ja tarjota niitä kokeville henkilöille. Terapeuttiset lähestymistavat, kuten kognitiivinen käyttäytymisterapia ja lääkitys, voivat olla hyödyllisiä sekä paniikkihäiriön että ahdistuskohtausten hallinnassa.

Paniikkihäiriö ja ahdistuskohtaus ovat kaksi erillistä ilmiötä, vaikka niiden oireet ja kokemukset voivat olla samankaltaisia. On tärkeää erottaa nämä kaksi käsitettä, jotta voidaan ymmärtää niiden erot ja ominaisuudet:

Ahdistuskohtaus on lyhytaikainen, voimakas jakso, jolloin yksilö kokee intensiivistä ahdistusta tai pelkoa. Ahdistuskohtaus voi olla reaktio tietylle tilanteelle, stressitekijöille tai pelolle, ja se voi kestää muutamasta minuutista muutamaan tuntiin. Ahdistuskohtauksen aikana henkilö voi kokea samanlaisia fyysisiä oireita kuin paniikkikohtauksessa, kuten hengenahdistusta, sydämentykytystä ja hikoilua. Kuitenkin, toisin kuin paniikkikohtauksessa, ahdistuskohtauksen laukaisee yleensä jokin ulkoinen stressaava tekijä tai tilanne.

Paniikkihäiriö on laajempi mielenterveyshäiriö, joka ilmenee toistuvina paniikkikohtauksina ilman tiettyä laukaisevaa tekijää. Ahdistuskohtaus taas on lyhytaikainen reaktio stressitekijöihin tai pelottaviin tilanteisiin. Paniikkihäiriöön liittyy usein jatkuva huoli uusista kohtauksista ja niiden vaikutuksesta elämään, kun taas ahdistuskohtaukset voivat olla enemmän tilapäisiä reaktioita ulkoisiin stressitekijöihin. 

Paniikkihäiriön hoito ja sairasloma

Paniikkihäiriö voi vaikuttaa merkittävästi yksilön kykyyn suoriutua päivittäisistä tehtävistä ja toimia työssä tai koulussa normaalisti. Kun paniikkihäiriö aiheuttaa merkittävää ahdistusta ja häiriötä henkilön elämässä, sairasloma voi olla tarpeen sairauden hallitsemiseksi ja hoidon aloittamiseksi.

Sairausloma paniikkihäiriön vuoksi voi tarjota henkilölle mahdollisuuden levätä, käydä lääkärissä, aloittaa hoidon, ja saada tarvittavaa tukea ja hoitoa. Se voi myös auttaa vähentämään stressiä, joka voi pahentaa paniikkihäiriötä, ja antaa tilaisuuden keskittyä mielenterveyden hyvinvointiin.

Paniikkihäiriöön liittyvän sairasloman tarve ja kesto voivat vaihdella yksilöittäin ja riippuvat häiriön vakavuudesta, oireiden voimakkuudesta sekä henkilön työ- tai opiskelutilanteesta. Lääkärin tai terapeutin arvio on usein tarpeen sairasloman tarpeen arvioimiseksi ja sopivan hoidon suunnittelemiseksi.

On tärkeää, että paniikkihäiriöstä kärsivä henkilö saa asianmukaista hoitoa ja tukea, oli kyse sitten sairaslomasta, terapiasta, lääkityksestä tai muista hoitomuodoista. Lisäksi työnantajien ja koulujen tulisi tarjota tukiverkostoja ja resursseja mielenterveysasioista kärsiville työntekijöille ja opiskelijoille, jotta he voisivat saada tarvitsemaansa apua ja tukea paniikkihäiriön hallitsemiseksi ja parantamiseksi.

Miksi paniikkikohtaus tuntuu sydänkohtaukselta?

• Fyysiset reaktiot: Paniikkikohtauksen aikana keho reagoi voimakkaasti, ja stressihormonit (kuten adrenaliini) vapautuvat. Tämä johtaa nopeaan sydämen sykkeeseen, hikoiluun ja hengitysvaikeuksiin.
• Väärä tulkinta: Paniikkikohtauksen fyysiset oireet voivat tuntua samanlaisilta kuin sydänkohtauksen oireet, mikä lisää ahdistusta ja pahentaa paniikkikohtausta.
• Pelko ja ahdistus: Pelko sydänkohtauksen mahdollisuudesta voi pahentaa paniikkikohtauksen oireita.

Paniikkikohtauksen ja sydänkohtauksen erot

Vaikka paniikkikohtauksen ja sydänkohtauksen oireet voivat olla samankaltaisia, on olemassa joitakin eroja:

• Sydänkohtaus: Rintakipu, joka säteilee käsivarteen, leukaan tai selkään; hengenahdistus, joka pahenee rasituksessa; pahoinvointi ja kylmänhikinen iho.
• Paniikkikohtaus: Oireet huipentuvat yleensä 10 minuutin sisällä ja alkavat vähitellen laantua; oireisiin liittyy voimakas pelko tai ahdistus ilman selvää fyysistä syytä.

Mitä tehdä, jos koet sydänoireita

• Hakeudu lääkäriin: Jos et ole varma, onko kyseessä paniikkikohtaus vai sydänkohtaus, on tärkeää hakeutua välittömästi lääkäriin. Sydänkohtaus on hengenvaarallinen tila ja vaatii välitöntä hoitoa.
• Lääketieteellinen arviointi: Lääkäri voi tehdä tarvittavat tutkimukset, kuten EKG:n (sydänsähkökäyrä), verikokeet ja muut testit, varmistaakseen, ettei oireidesi taustalla ole sydänsairautta.

Jos sinulla on diagnosoitu paniikkihäiriö ja koet usein sydänoireita, keskustele lääkärisi kanssa sopivasta hoidosta ja hallintakeinoista paniikkikohtausten varalle.

Paniikkihäiriön yleisyys

Paniikkihäiriö on melko yleinen ahdistuneisuushäiriö. Arvioiden mukaan noin 2-3% väestöstä kokee paniikkihäiriön jossakin vaiheessa elämäänsä. Tässä on joitakin keskeisiä seikkoja paniikkihäiriön yleisyydestä:

1. Elinaikainen esiintyvyys: Paniikkihäiriön elinaikainen esiintyvyys on noin 2-3%. Tämä tarkoittaa, että noin 2-3 ihmistä sadasta kokee paniikkihäiriön jossain vaiheessa elämäänsä.

2. Vuosittainen esiintyvyys: Vuotuisesti noin 1-2% väestöstä kokee paniikkihäiriön oireita.

3. Sukupuoliero: Paniikkihäiriö on yleisempi naisilla kuin miehillä. Naiset kokevat paniikkihäiriötä noin kaksi kertaa useammin kuin miehet.

4. Ikäryhmät: Paniikkihäiriö alkaa usein nuorella aikuisiällä, tavallisesti myöhäisellä teini-iällä tai varhaisessa aikuisuudessa. Se voi kuitenkin alkaa myös myöhemmällä iällä.

5. Yhteys muihin häiriöihin: Paniikkihäiriö esiintyy usein yhdessä muiden mielenterveyshäiriöiden, kuten masennuksen ja muiden ahdistuneisuushäiriöiden, kanssa.

Paniikkihäiriön oireet ja niiden voimakkuus voivat vaihdella huomattavasti henkilöstä toiseen. Jos epäilet kärsiväsi paniikkihäiriöstä, on tärkeää hakea apua terveydenhuollon ammattilaiselta. Hoitovaihtoehtoihin voi kuulua esimerkiksi kognitiivinen käyttäytymisterapia (CBT), lääkitys tai näiden yhdistelmä.